Koko talven olen vain odottanut kevättä ja kesää. Tuntuu että ruumis riutuu ja maatessa paino nousee eikä jaksaisi lenkkeillä ollenkaan. Varpaaseen tullut rakko ja käveleminen kielletty. Mutta äsken kävin kaupassa. Panin vain pehmeät talvikengät jalkaan, repun selkään ja kepit käteen. Vihdoin kotikatuni oli täysin sulanut ja katu kuiva ja asfaltti kuin kesällä. Sokerit heti liikunnan jälkeen 5,6. Keitin kahvit ja join ulkona auringossa. Paksu takki päällä ja huppuhattu päässä kylläkin, mutta heti tuli kesän tuntu ja onnen tunne. Mietin, mitä olen tässä omassa pienessä pihassani viimeksi ajatellut. Minulla on omituinen kyky muistaa aikaisemmat mietteeni samassa paikasssa niinkuin olisin jutellut toisen ihmisen kanssa. Taitaa olla silti muillakin sama kyky.
